Arkisto

Kategoriat
tammikuu 9, 2018

Puhetta Postista, postinkulusta ja särkyvistä sydämistä

Puhetta postista ja postinkulusta


Sydäntä särkee –

ja jokainen, joka minut tuntee, tietää, että miksi

.

Kävin Sevettijärvellä viimeksi joulukuun puolessa välissä. Sain viettää aikaa omien ihmisten parissa ja kokea hienon päivän paikallisten kanssa juhlien Suomen 100-vuotista historiaa, pikkujouluja, Hiljaisuuden rikkomisen juhlaa ja sukupolvien kohtaamista. Oli hyvää ruokaa, tunnelmaa ja ohjelmaa. Ja ennenkaikkea kohtaamisia eri ikäisten ihmisten kanssa, tuttujen ja tuntemattomien, joita kaikkia yhdistää Sevettijärven ja Näätämön alue, erämaan keskellä eläminen ja monien kohdalla myös kolttasaamelaisuus. Juhlan kunniavieraat matkasivat bussilla edestakaisen matkan Ivalon vanhainkodista saakka.

Varsinaisen perjantaisen juhlapäivän jälkeen kuuntelin muutaman kyläläisen kuulumisia postiasioihin liittyen. Puheenaihe oli luonteva, sillä istuimme loppusyksystä uudelleen avatussa Sevetin Baarissa, jossa sijaitsi paikkakunnan viimeinen asiamiesposti. Se sulki ovensa elokuussa 2015.

Joulukuussa 2017 kyläläisten viesti oli valoisa: pitkään aikaan ei ollut postinkulku toiminut niin sutjakkaasti kuin silloin. Paketit tulivat perille, oli kyseessä sitten lääkkeet tai nettishoppailut. Kirjeposti kulki, samoin lehdet. Sanomalehdet eivät toki tulleet ihan aikaan tuoreena aamuyöstä kuten kaupungeissa, mutta tulivat kuitenkin. Sevettijärvellä oli kaikki aikalailla mallillaan, vaikka oltiin ilman omaa Postia ja jopa omaa lähtevän postin laatikkoa. Pyörät pyörivät ja tuttu postiljooni palveli asiakkaita hyvin ja ilolla, vaikka postimiehen päivät olivatkin pitkät ja kelit aina mitä sattuu.

.

Tämä oli siis tilanne ennen joulua. Sitten kaikki muuttui. Haja-asutusalueilla, kuten Sevettijärven kaltaisilla peräkylillä on kuitattavien lähetysten, pakettien ja kirjattujen kirjeiden vastaanottaminen ollut tähän saakka maksutonta. Joulun jälkeen, juuri ennen uutta vuotta Posti tiedotti nettisivuillaan siirtyvänsä 1. helmikuuta alkaen kaikille kansalaisille tasapuoliseen järjestelmään. Nyt postin peruspalvelu ”yhdenvertaistuu”, eli muuttuu ”tasapuoliseksi” taajamien ja muun Suomen kanssa. Tämä tarkoittaa maksullisuutta. Helmikuun alusta alkaen haet pakettisi joko itse lähipostista tai maksat paketin vastaanottamisesta 11 euroa. Näin on Posti yksipuolisella sopimuksella tämän asian meidän puolestamme päättänyt.

Sevettijärveltä kertyy edestakaista matkaa lähimpään asiamiespostiin Inariin 240 km. Näätämöstä matkaa on 300 km. Inarijärven toisen puolen kolttakylissä Nellimissä ja Keväjärvellä on pitkälti sama tilanne, paketin noutaa kipaiseminen ei vaan onnistu, sillä postireissu kestää väkisinkin pitkään.

.

Miksi tämä on sitten väärin? Eihän tuo 11€ ole kukkarolle rasite, jos saat vain muutaman paketin vuodessa tai elät palvelujen lähistöllä. Mutta jos elät alueella, jossa ei ole apteekkia ja kaikki erikoisliikkeet ovat internetissä, tarvitset postipalveluja huomattavasti enemmän kuin muut. Entä tilanteessa, kun lapsesi saa syntymäpäiväpaketin postitse, joudut joko maksumieheksi tai jopa etukäteen kieltämään sukulaisilta lahjojen lähettämisen. Missä tässä kohtaa on se Postin mainitsema tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus? Kaukana. Kaukana ainakin Sevettijärveltä ja Näätämöstä.

Onneksi on kuitenkin vielä tehtävissä jotain. Yksittäinen kansanedustaja on mm sitä mieltä, että tämä asia on ”ratkaistavissa täysin kansallisesti. Ennen kaikkea kyseessä on Postin operatiivinen päätös, jota ei ole ohjattu mitenkään poliittisesti ja joka tuli kaikille yllätyksenä.” Ja että meillä itsellämme on kansalaisina ja päättäjinä edelleen kaikki mahdollisuudet vaikuttaa niin postin kulkuun, postiverkoston laajuuteen kuin syrjäseutupolitiikan suuntaankin, mikäli vaan oikein kovasti haluamme. Kaikki riiippuu tahtotilasta ja myös siitä, kenen ääni kuuluu muun hälinän (kuten esim sotekeskustelun ja työttömien aktiivimallin) läpi – ja kenen ääni jää jalkoihin.

.

Me haluamme, että meidän äänemme kuuluu ja että se otetaan vakavasti. Me olemme kyläyhteisö. Olemme sevettijärveläisiä, näätämöläisiä, nellimiläisiä, keväjärveläisiä, kolttasaamelaisia, inarinsaamelaisia, pohjoissaamelaisia, inarilaisia ja suomalaisia. On meissä maahanmuuttajiakin, kuten joka paikassa muuallakin.

Se, mitä emme halua, on, että kotiseutumme autioituu siksi, että pohjoisen kylistä viedään viimeisetkin postireitit. Me emme halua muuttaa taajamiin tämän asian takia.

Annetaan siis postin ja pakettien kulkea. Annetaan nettikaupan kukkia, postimiehen ilahduttaa meitä sukulaisten lahjoilla, annetaan ihmisten asua kotonaan ja vanhustemme luottaa siihen, että luvatut lääkepaketit tulevat postitse kotiin sovittuna ajankohtana.

Kysymys on nyt tahtotilasta. Ja tahtoa meillä kyllä piisaa.

Valtion pitää tulla tässä asiassa meitä ja muita syrjäseutujen asukkaita vastaan, sillä se on oikeus ja kohtuus. Kustannus ole oikeaan mittakaavaan asetettuna suuri, mutta sillä on hyvin suuri merkitys: pohjoinen tai mitään muu syrjä-Suomen seutu ei autioituisi sen paikallisista asukkaista. Älkää siis ajako meitä kodeistamme peruspalveluihin kuuluvan postinkulun takia. Älkää särkekö sydämiämme enempää.

.

Muistetaan myös lähihistoria. Kolttasaamelaiset ovat saaneet aikoinaan lähteä ja jättää elämänsä jo kahteen kertaan. Kolmatta kertaa emme halua lähteä kodeistamme yhtään mihinkään.

Annetaan siis postin kulkea ja elämän rullata eteenpäin.

 

 

 
Mari Korpimäki

Kirjoittaja on Kolttakulttuurisäätiön asiamies, joka lähetti ensimmäisen postikortin Sevettijärvelle tammikuussa 2016 herättääkseen huomiota Sevetin kylän postittomuuteen. Siitä pyörähti käyntiin Lähetä postikortti Sevettijärvelle -Facebook-kampanja, joka keräsi Sevettijärven koululle yli 11 000 postikorttia ympäri maailman ja sai osakseen runsaasti media- ja somehuomiota. Postikortteja tulee Sevettijärven koululle edelleenkin.

Blogiteksti on alunperin kirjoittajan henkilökohtainen Facebook-päivitys.

 

 


Kategoriat