Kolttakulttuuri

Kolttasaamelaisten historia

suonikylasta2Kolttasaamelaisten perinteiset asuinalueet ovat olleet Suomen ja Norjan Lapin koillisimmissa osissa sekä Venäjällä Kuolan niemimaan luoteisosassa. Alue jakautui seitsemään siidaan (Näätämö, Paatsjoki, Petsamo, Muotka, Suonikylä,  Nuortijärvi ja Hirvas), joissa jokaisessa oli talvikylä.

Kolttasaamelaisten perinteinen elämäntapa perustui vuotuismuuttojärjestelmään. Vuotuismuutto tapahtui talvi-, kevät-, kesä- ja syyspaikkojen välillä pohjautuen pääasiassa alueen kalastusmahdollisuuksiin. Talvisin asuttiin yhteisessä talvikylässä ja harjoitettiin yhteisesti suurriistan pyyntiä sekä kalastusta. Keväällä perheet muuttivat omille sukualueilleen kalastamaan ja metsästämään. Poroja käytettiin ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen sekä houkutuseläiminä peuranpyynnissä.

Tarton rauhassa vuonna 1920 kolttasaamelaisten asuinalue jakautui kahtia. Tämän myötä myös perinteisten elinkeinojen harjoittaminen vaikeutui vuotuiskiertoreittien katketessa. Paatsjoen, Petsamon ja Suonikylän siidat tulivat osaksi Suomea. Muotkan, Nuortijärven sekä Hirvaan siidat osaksi Neuvostoliittoa. Näätämön siidan alueesta tuli osa Norjan kuningaskuntaa jo aiemmin. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi menetti Petsamon alueen Neuvostoliitolle, jolloin Paatsjoen, Petsamon ja Suonikylän siidojen kolttasaamelaiset evakuoitiin Suomeen.

Kolttasaamelaiset muuttivat uusille vakinaisille asuinsijoille vuosina 1949–1952. Lopullisen sijoitussuunnitelman mukaan Petsamon kolttasaamelaiset asutettiin Nellimin alueelle, Paatsjoen kolttasaamelaiset Keväjärvelle ja Suonikylän kolttasaamelaiset Näätämön alueelle. Näätämön alueella koltat asutettiin 50 kilometriä pitkälle kapealle vyöhykkeelle päävesistöjen varteen Nitsijärveltä Kirakkajärvelle ja seutua alettiin kutsua Sevettijärveksi. Asutukseen ei kuulunut enää yhteistä talvikylää tai vuotuismuuton piirteitä, vaan kolttatilojen vaatimattomat rakennukset rakennutti Suomen valtio.

muutto_sevettiin_pororaito

Aineisto ja linkit: