Saaʹmi jieʹllempälggsest – Kolttasaamelaisten elämänpolulla

Saaʹmi jieʹllempälggsest – Kolttasaamelaisten elämänpolulla

Saaʹmi jieʹllempälggsest –
saaʹmi da Pââʹzzteei Treeffan jieʹlli äʹrbb

Kolttasaamelaisten elämänpolulla –
kolttasaamelaiset ja Pyhittäjä Trifonin elävä perintö

Oulun pääkirjaston aulavitriinit ja Laituri-näyttelytila 2.2.-27.2.2022 kirjaston aukioloaikoina

Kolttasaamelaiset ovat saamelaisten pieni vähemmistö. Koltansaamen kieli ja kulttuuri ovat vakavasti uhanalaisia: joidenkin arvioiden mukaan koltansaamea puhuu vain noin kolmesataa henkilöä. Nykyään Suomessa asuu eri arvioiden mukaan 600 –700 kolttasaamelaista.

Saaʹmi jieʹllempälggsest – kolttasaamelaisten elämänpolulla -näyttely on Kolttakulttuurisäätiön ja Lapin ortodoksisen seurakunnan kokoama näyttely, jonka saamelaisyhdistys Oulu Sámit ry tuo Oulun pääkirjastoon helmikuuksi 2022. Näyttely tutustuttaa katsojansa saamelaisten itäiseen kansanryhmään, kolttasaamelaisiin valokuvien ja perinteisten käsitöiden kautta.

Näyttely koostuu neljästä osasta:

1. Tuõddri Peeʹrel  – Tunturien helmet –  Pearls from the tundra, Laituri-näyttelytila

Tuõddri Peeʹrel eli Tunturien helmet -valokuvanäyttely tutustuttaa katsojan
kolttasaamelaisten kulttuuriin, käsitöihin ja perinteisiin. Kuvissa nähdään
yksityiskohtia kolttapuvuista, taidokkaasti valmistettuja esineitä sekä elävää kolttakulttuuria.

Laituri-näyttelytilassa sijaitsevan näyttelyn valokuvaajat ovat Tanja Sanila, Mervi Semenoff, Satu Moshnikoff, Maria Porsanger ja Ville-Riiko Fofonoff. 2015.

Kuvat:

1. Suku on kolttasaamelaisille tärkeä, ja omat esivanhemmat tunnetaan yleensä usean sukupolven takaa. Kuvassa Olga lastenlastensa Pietin ja Agafian kanssa.

2. Sevettijärven kolttakatrilli. Kolttakatrillia tanssitaan neljällä parilla haitarin, huuliharpun tai laulun säestyksellä. Tanssit ja leikit olivat tärkeä osa elämää Suonikylän talvikylässä, jonne yhteisö kokoontui talvikaudeksi Petsamon aikoina.
Sevettijärven koululaiset tanssivat kolttakatrillia Turun kirjamessuilla vuonna 2015: https://youtu.be/iH1JA28AP88

3. Kesämerkitys Semekurtassa Sevettijärvellä. Porot kootaan juhannuksen jälkeen kesämerkitykseen, jossa keväällä syntyneet vasat korvamerkitään.

4. Poronhoito on merkittävä elinkeino koltta-alueella.

5. Kolttasaamelainen käsityöperinne liittyy muiden saamelaisryhmien tavoin vahvasti elannon hankkimiseen, siitä esimerkkinä on vene, jonka sidostekniikkana on käytetty juuriompelua. Kuvan perinteinen kolttasaamelainen vene valmistettiin Saamelaismuseo Siidan ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen yhteistyöhankkeessa vuonna 2015.
Veneen valmistuksesta on tehty video, joka löytyy täältä: https://youtu.be/Zezd9dNVKes

6. Pieti edustaa nuorinta sukupolvea Sevettijärvellä.

7. Käsityömestari Matleena on siirtänyt perinteisiä käsityötaitoja nuoremmille sukupolville, Sergei puolestaan on toiminut useissa luottamustehtävissä, mm. kolttien luottamusmiehenä.

8. Kolttasaamelaisten perinteiset asut ovat värikkäitä, ja niissä on kauniit, yksityiskohtaiset helmikirjailut. Naisen päähine kertoo, onko hän naimaton, naimisissa vai leski. Tanjalla on päässään neidonlakki. Kolttasaamelaisissa lapasissa on yleensä koristeellinen ranneosa ja yksivärinen kämmenosa. Lapasen rannekkeen kuvioinnista on perinteisesti voinut päätellä, mihin sukuun lapasen käyttäjä kuuluu.

2. Treeffan määddain – Trifonin mailla – Where Tryphon walked, kirjaston aulavitriini

Mennyttä aikaa ja kolttasaamelaisten ortodoksisuutta tarkastellaan tarkastellaan Petsamon valokuvien kautta. Mustavalkoisissa kuvissa matkataan ajassa taaksepäin kolttasaamelaisten alkuperäisille asuinsijoille Norjan ja Suomen Lapin koillisosiin ja Kolttakönkään maisemiin sekä Venäjän Kuolan alueen luoteisosiin ja Petsamon luostariin. Valokuvat ovat osa Lapin ortodoksisen seurakunnan kokoelmaa.

Valokuvien kautta tuodaan esiin kolttasaamelaisten elämää 1900-luvun alkupuolella. Samalla näkyväksi tuodaan myös pyhittäjä Trifon petsamolaisen työtä Petsamon luostarin ja alueen seurakuntakirkkojen kautta. Kuvat ovat pääosin Petsamon alueelta.

Joukossa on myös yksi tuoreempi kuva vain reilun 50 vuoden takaa. Kuvassa on Petsamon ja Lapin seurakunnan pappi isä Yrjö Räme Norjan Neidenin pyhän Georgios Voittajan tsasounan edessä. Kuvan osoittamalla paikalla Neidenissä on ollut tsasouna jo yli 450-vuoden ajan. Tämä tsasouna on edelleen käytössä ja se on yhä merkittävä paikka myös nykyisen Suomen puolella asuville kolttasaamelaisille. Neidenin kolttakylä jakaantui valtioiden rajavetojen jälkeen kahtia, Suomen puolen kylä on nimeltään Näätämö.

Pappismunkki Paisin kuva vitriinissä on myös mielenkiintoinen. Pappismunkki Paisi kilvoitteli Petsamon luostarissa vuodesta 1908. Arkkipiispa Herman nimitti pappismunkki Paisin luostarin johtajaksi vuonna 1932, missä tehtävässä hän palveli pidättämiseensä asti (3.12.1939). Pappismunkki Paisi koki marttyyrikuoleman pyhittäjä Trifonin muistopäivänä vuonna 1940. Kirkko ei ole vielä kanonisoinut Paisia pyhien joukkoon kuuluvaksi. Paisin historiaan voi tutustua tarkemmin Elina Kahlan vuonna 2021 kirjoittamassa kirjassa Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari.

Ortodoksinen usko on ollut erottamaton osa kolttasaamelaisten elämää jo lähes viiden vuosisadan ajan. Kolttasaamelaisten valistaja pyhä Trifon Petsamolainen (k. 1583) on elänyt kolttasaamelaisten muistissa läpi vuosisatojen. Hän aloitti lähetystyön Jäämeren rannalla saatuaan näyn, jossa häntä kehotettiin menemään asumattomaan ja janoavaan maahan, missä kukaan ei ole vielä kulkenut. Maallikkona hänen nimensä oli Mitrofan ja hän kulki tuntureilla ja Petsamo- ja Paatsjoen rannoilla tutustuen vähitellen paikallisiin kolttasaamelaisiin. Hitaasti Mitrofan voitti heidän luottamuksensa. Myöhemmin Mitrofan vihittiin munkiksi ja hän sai uuden nimen Trifon. Näin vuonna 1533 laskettiin perusta Petsamon luostarille ja seudun ortodoksiselle kirkolliselle elämälle.

Pyhittäjä Trifonin muisto elää edelleen kolttasaamelaisen yhteisön keskuudessa. Trifonin kuolinpäivä on 15.12. Silloin Sevettijärvellä vietetään Pyhittäjä Trifonin päivää, joka on myös kylän kirkon vuosijuhla.

3. Jõõskâs Teâtt – Hiljainen viisaus –  Silent wisdom, kirjaston aulavitriini

Kolttasaamelaisten perinteisten pukujen kankaisiin on kudottuna sukupolvelta toiselle välittyvä vahvuus ja ylpeys. Jõõskâs Teâtt, suomeksi käännettynä hiljainen viisaus, välittyy perintönä puvuissa, joskin ulkopuoliselle se ei ole aina ilmeistä. Tätä perintöä ei kuitenkaan tule pitää muuttumattomana tai valmiina. Se ei myöskään ole vahingoittunut – huolimatta vuosikymmeniä kestäneen kolonialismin aiheuttamista traumoista, sulauttamisesta muuhun väestöön ja kulttuurisesta omimisesta. Perinnön voi kuulla kuiskauksina pukujen jokaisessa ompeleessa, soljessa ja korun kiinnityksessä. Ne sointuvat moniäänisesti yhdessä puvunkantajan kanssa, luoden uutta ja elinvoimaista laulua.

Hiljainen viisaus elää.

Valokuvaaja: Kalle Kallio (2021)

Kalle Kallio (s. 1980, Muonio) on suomalainen valokuvaaja ja multimediatuottaja, joka asuu tällä hetkellä Brisbanessa, Australiassa. Yhteistyöhön ja tutkimukseen pohjautuvat menetelmät nostavat hänen työssään etualalle kuuntelun ja visuaalisen kuvakerronnan. Hänen työnsä keskittyy identiteettiin ja oikeudenmukaisuuteen, sekä niissä esiintyviin ongelmiin. Tämän projektin rahoitti Suomen Kulttuurirahasto. Sen suunnitteli ja toteutti yhteistyössä Mari Gauriloff (Kolttakulttuurisäätiön asiamies), tohtori Alexis Kallio (tutkija) ja kolttasaamelaisten yhteisön jäsenet.

4. Ǩiõtt-tuejj – Kolttasaamelaisten käsityöperinne –  Skolt Saami handicrats, kirjaston aulavitriini

Kolttasaamelainen käsityöperinne ammentaa voimansa luonnosta, se on värikästä ja sisältää omaleimaista symboliikkaa. Tunnusomaisin piirre kolttasaamelaisessa koristelussa on helmikirjailu, jota käytetään puvuissa, päähineissä, vöissä ja muissa asusteissa.

Esineet:

1. Sukat ja lapaset (pitkin vitriinin näyttelyä)

Kolttasaamelaisilla suvuilla on omat tunnistettavat perinnekuvionsa lapasenrannekkeissa ja sukissa. Väreistä ja kuvioista voi tunnistaa, mihin sukuun lapasten tai sukkien käyttäjä kuuluu. Ensimmäiset sukat ovat naisen talvikäyttöön tarkoitetut pitkävartiset sukat.

2. Paaskopeli (koltansaameksi päskksiõrr)

Kolttasaamelainen perinnepeli, jossa pelataan poron sorkasta, kynnen alta saatavilla pienillä kopara- eli sorkkaluilla. Pelinappulat kuvaavat ihmisiä ja poroja. Pelaajat ottavat vuorotellen kourallisen luita ja pudottavat ne tasaiselle alustalle. Riippuen siitä, miten päin luu asettuu pöydälle, heittäjä saa pisteitä.

3. Jatkuva lapasenranneke – Juätkkjeei ruõddâs -neuleprojekti

Juätkkjeei ruõddâs eli jatkuva lapasenranneke on yhteisöllinen neuleprojekti, joka kokoaa kolttasaamelaisten perinteiset lapaskuviot yhteen pitkään lapaseen. Lapasenrannekkeessa on yhteensä 29 erilaista perinteistä kolttalapasen ranteen kuviota ja neulomassa oli 25 perinteen taitajaa. Aikaa neulomiseen käytettiin runsas 4 kuukautta ja pituutta työlle kertyi 4 metriä. Projekti on toteutettu kolttasaamelaisen yhteisön keskuudessa vuonna 2018.

4. Värttinä

Lampaanvilla kuuluu materiaalina kolttasaamelaisiin sukkiin, vanttuisiin ja raanuihin. Villa on kehrätty värttinällä kulloiseenkin tarkoitukseen sopivan vahvaksi langaksi.

5. Komsio nukelle

Kolttasaamelaiset vauvat kapaloitiin perinteisesti komsioon. Komsion pohja on puuta, pinta poron sisnanahkaa. Nauhat villalangasta ja koristeet verkaa.
Tämä komsio on pienoismalli aidosta ja se on tehty tilaustyönä mallikappaleeksi kolttasaamelaisesta käsityöstä. Komsio on valmistettu vuonna 1969, kun Belgian kuningas Baudouin I ja kuningatar Fabiola  vierailivat Suomessa presidentti ja rouva Kekkosen vieraina kesäkuussa 1969. Kuningaspari vieraili tuolloin myös Inarissa.

6. Kolttaraanu

Kolttaraanu on alun perin toiminut makuuraanuna. Raanu kudotaan pystykangaspuissa, jollaisia käytetään paimentolaiskansojen keskuudessa kautta maailman. Raanun tekijät ovat nykyään harvassa, ja harvinaisuutensa vuoksi raanun paikka on kolttasaamelaisen kodin seinällä parhaimmalla paikalla.

7. Karvakengät eli nutukkaat ja paulat

Nutukkaat on poron koipinahoista ommellut kengät, jotka vuorattiin lämpimiksi kenkäheinillä.

Paula ovat tiuhtalla eli pirtalla villalangasta kudottu pitkä nauha. Paula kääritään karvakengän varren ympäri, ettei lumi pääse kenkään.

8. Kalannikamahelmiä

Kolttasaamelaisten helmet löytyvät kalan selkäruodosta. Nikamat puhdistetaan huolella ja parkitaan koivulla, pajulla tai vaikka kahvinpuruilla. Helmiä käytetään käsitöissä ja koruissa, kuten tässä kaulanauhassa.

9. Kolttasaamelainen helmivyö

Helmet lasihelmiä, vyö verkaa, nappi metallia. Kuvio on suvulle perinteinen.
perinteinen.

10. Neidonlakki eli tytönlakki (pee ́rvesǩ)

Kolttasaamelaisten naisten päähineperinne säilynyt esiäideiltä tähän päivään saakka pitkälti muuttumattomana. Naisen päähineestä voi päätellä hänen siviilisäätynsä, onko hän naimaton, naimissa vai onko hän leski.

Neidonlakin eli pee ́rvesǩin tyttö saa rippikouluiässä ja käyttää sitä siihen saakka, kun menee naimisiin. Tytön päähineessä ei ole lippaa eikä lakea, vaan korkea panta, joka sidotaan satiininauhoilla päähän.

11. Naisen laukku

Sisnalaukku on tehty poron sisnanahasta, jossa verkapohjalla on näyttävä helmikoriste ja nappi poron sarvesta.

12. Vaimonlakki (šaamšiǩ)

Kolttasaamelaisen käsityön vaativin taidonnäyte, jonka tekijät ovat vuosien mittaan harvenneet. Vaimonlakki on punaista verkaa ja siinä on kruunumainen lippa ja näyttävä helmikirjonta.

Perinteisin kolttasaamelaisin menoin vietetyssä hääjuhlassa morsiammen kummitäti ja suvun lähimmät naiset vaihtavat vihkiäisissä neidonlakin šaamšiǩiin, vaimonlakkiin ja sitovat sen tulevan vaimon päähän oikeaoppisesti. Šaamšiǩ on kolttasaamelaisen naisen kruunu kauniine ja taidokkaine helmikoristeineen.

Päähine on perinteisesti aina peitetty huivilla, ja vain kotona, omaisten läsnäollessa on voitu olla ilman huivia, pelkässä päähineessä. Nykyajan neidot ja vaimot eivät noudata enää tiukkoja sääntöjä, vaan käyttävät päähinettä ilman huiviakin.

Šaamšiǩ on kolttasaamelaisista käsitöistä yksi haastavimmista. Sen tekoprosessiin pääsee tutustumaan Sámi Duodjin tuottamalla videolla: https://youtu.be/99ZrZhfWnYM

13. Leskenlakki (po ́vdneǩ)

Kolttasaamelaisen naisen leskenpäähine. Umpinainen verkalakki, joka on koristeltu vaatimattomammin kuin vaimonlakki. Leskenlakin kanssa käytetään perinteisesti huivia. Leskenlakki on merkkinä yhteisölle, ettei nainen enää halua puolisoa elämäänsä.

14. Koivun ja männyn juurta, naskali ja juurenpuhdistin

Juurityöt ovat kuuluneet erityisesti Petsamon suonikyläläisten käsityötaitoihin, sillä heidän sukualueilla sekä mäntyjä että koivuja. Juuritöitä tehtiin sekä männyn että koivunjuuresta:  vasuja, sokerikkoja, jopa nuotanköysiä.

Kolttasaamelaisten juuritöiden työkalut tehdään poronsarvesta, -luusta tai puusta. Neulaa kutsutaan naskaliksi. Juuret puhdistetaan poronsarvesta, -luusta tai puusta tehdyn työkalun läpi, jolloin juuren pintakuori irtoaa juuresta ja valmiina käyttöön. Juuritöissä tarvitaan kiehuvaa vettä notkistamaan juuri ompelua varten.

Oikealla on keskeneräiset koivunjuuresta punotut korvakorut. Koivunjuuri sopii ohuena materiaalina hyvin korujen tekemiseen.

15. Miehen talvilakki (pe ́lljkeä ́pper)

Kolttasaamelaiset miehet ovat käyttäneet talvisaikaan komeaa kettunahoin, helmikirjailuin, napein ja tupsunauhoin koristeltua verkalakkia. Turkisvuorinen ja turkisreunuksinen lämmin talvilakki on säilynyt muuttumattomana näihin päiviin saakka. Harva pe ́lljkeä ́pperin omistaja silti raskii lakkiaan käyttää muuten kuin erityisissä tilaisuuksissa.

16. Helmikoristeinen neulatyyny

17. Sisnapussukka, jossa on koristeena pajunparkilla parkittua kalannahkaa

18. Tuohesta ja poron sisnanahasta tehty matkapöytä

Repussa kätevästi kulkeva kokoontaitettava matkapöytä on valmistettu tuohesta ja sisnasta, eli poronnahasta. Tämä matkapöytä on ommeltu yhteen suonilangalla, mutta ennen käytettiin myös juurta ompelemiseen. Puukolla on kätevä vuolla poron kuivalihaa matkapöydän päällä.

Kiitos mielenkiinnostasi ja toivottavasti viihdyit Saaʹmi jieʹllempälggsest – kolttasaamelaisten elämänpolulla -näyttelyn parissa!

Näyttelyn järjestäjät:

Kolttakulttuurisäätiö
Oulu Sámit ry

Kolttakulttuurisäätiö on vuonna 2008 perustettu säätiö, jonka tehtävä on huolehtia kolttasaamelaisen kulttuurin sekä koltansaamen kielen elinvoimasta. Se varmistaa kulttuurin jatkuvan kehityksen sekä kielen säilymisen tuleville sukupolville. Kolttakulttuurisäätiö toimipaikka sijaitsee Sevettijärvellä.

Oulu Sámit ry on vuonna 2001 perustettu yhdistys, joka toimii Oulussa ja sen lähiseudulla asuvien saamelaisten yhdyssiteenä. Yhdistyksen tavoitteena on edistää saamelaisten taloudellisia, kulttuurisia ja oikeudellisia pyrkimyksiä Oulun seudulla.