Saaʹmi jieʹllempälggsest – Kolttasaamelaisten elämänpolulla 2
KÄSIOHJELMA
Saaʹmi jieʹllempälggsest –
kolttasaamelaisten elämänpolulla 2-näyttely
6.–29.7.
22
Kulttuuritila Kuulas, Ivalo
Kolttasaamelaisen kulttuurin näyttely on kolmiosainen näyttelykokonaisuus, joka tuo esille alkuperäiskansa kolttasaamelaisten elämää valokuvien ja taiteen keinoin.
Pertti Hissan kuvaama Joutsenjärven kansan kasvot -valokuvanäyttely vie mukanaan vuoden 1982 Pyhän Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellukselle Sevettijärvelle ja Neideniin, Tuõddri Pee’rel, Tunturin helmet -näyttely antaa läpileikkauksen luonnonantimia taitavasti hyödyntävästä kolttasaamelaisesta perinnekäsityöstä ja elämänmenosta. Kolmas näyttely Leäm jie’llmen, Olen elossa nostaa esille tämän päivän kolttasaamelaista nykytaidetta ja sen tekijöitä.
Näyttely on uusi ja jatkoa Saaʹmi jieʹllempälggsest – kolttasaamelaisten elämänpolulla 1-näyttelylle, joka oli esillä Kulttuuritila Kuulaassa viime vuoden heinäkuussa.
Teokset
1 Porottoman poro 2021
Mari Gauriloff
Paperisavi
Sinne jäivät maat ja vedet, laidunmaat, kesä- ja talvipaikat. Sinne jäivät sukujemme porot. Suonikylään jäivät.
Kolttasaamelainen Mari Gauriloff toimii Kolttakulttuurisäätiön asiamiehenä. Aikaisemmin hän on työskennellyt graafisena suunnittelijana. Gauriloffin suku ei ole pitänyt poroja sitten Suonikylän aikojen.
2–9 Joutsenjärven kansan kasvot
Pertti Hissa
valokuvat
Joutsenjärven kansan kasvot -valokuvanäyttely johdattaa katsojansa neljänkymmenen vuoden taakse Pyhittäjä Trifonin Petsamolaisen pyhiinvaellukselle Saamenmaan kolttakyliin Sevettijärvelle ja Norjan Neideniin. Valokuvaaja Pertti Hissa oli mukana tallentamassa vuonna 1982 ortodoksisille kolttasaamelaisille tärkeätä pyhiinvaellusta ja vedenpyhitystä. Oli kulunut 33 vuotta siitä, kun kolttasaamelaiset asutettiin perinteisiltä, ikiaikaisilta asuinpaikoiltaan Petsamon seuduilta, Kuolan niemimaan itäosista Inarin kuntaan, Sevettijärven, Nellimin ja Keväjärven kyliin. Vain kolme vuotta aikaisemmin oli kolttasaamelaiset kokoontuneet ensimmäistä kertaa yhteen viettämään asuttamisjuhlia Sevettijärvelle.
Vuosia kestäneiden sotien ja useiden evakkomatkojen jättämät jäljet näkyvät kasvoilla. Intensiiviset valokuvat tulevat lähelle. Ikääntyneiden kasvojen uurteet kertovat pitkästä ja raskaasta matkasta, synnyinseutujen jättämisestä, jäähyväisistä ja ikuisesta koti-ikävästä, mutta myös jälleennäkemisen ilosta. Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellus on hetkeksi kerännyt kolttasaamelaiset yhteen kuin ennen, antamaan lohtua, turvaa ja yhteisöllisyyttä uuden ja erilaisen arjen keskelle.
Näyttelyn nimi ”Joutsenjärven kansan kasvot” viittaa Sevettijärvelle asutettujen Suonikylän kolttasaamelaisten tapaan nimittää itseään Joutsenjärven kansaksi. Ennen jokaisella perheellä oli oma joutsenjärvensä. Joutsen on kolttasaamelaisille pyhä lintu, valon tuoja.
Joutsen liittyy myös Pertti Hissan uravalintaan. Eläkkeellä oleva 80-vuotias vaasalainen Hissa on toiminut matkailualalla ja matkailun opettajana yli 30 vuotta. Kiinnostus luontoon ja sen valokuvaamiseen sai alkunsa Yrjö Kokon vuonna 1950 julkaisemasta kirjasta Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu. Kokon ottamat valokuvat toivat uskottavuutta tuolloin erittäin uhanalaisen laulujoutsenen suojeluun. Yrjö Kokon luontokuvat innoitti Pertti Hissan tarttumaan kameraan.
Matkailualan tuoman kokemuksen perusteella Hissa sanoo, että Suomen ainoat kansainvälisesti merkittävät kulttuurivetovoimatekijät ovat saamelaisuus ja ortodoksisuus. Kolttasaamelaiseen kulttuuriin Pertti Hissa sai tilaisuuden tutustua vuonna 1982 silloisen Oulun metropoliitta Leon kutsusta kuvata Sevettijärvellä ja Neidenissä vietettyä Pyhän Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellusjuhlaa. Kuvien tallentamisesta on nyt kulunut 40 vuotta. ”Tuota aikaa ei ole enää olemassa kuin valokuvissa ja niiden kertomissa tarinoissa. Toivon, että osaat kuunnella niitä herkällä korvalla”, Pertti Hissa sanoo.
10 Kaissi-Miklai-Niina-Mä’rjj, 2019
Anja Sollas
Akryyli canvakselle O/50 cm
Miten voi ymmärtää ikävää sinne mille ei ole nimeä?
Kun tapasin Marin minulla ei ollut aavistustakaan, että hän on muutakin kuin säkenöivä savolaistyttö. Yli kaksikymmentä vuotta ystävyyttä ja monia elämänvaiheita enkä vieläkään ymmärtänyt mikä Marin sydäntä repi. Sitten hän löysi vähitellen ja monen kivun kautta saamelaisuutensa.
Kun Marin merkkipäivä lähestyi, olimme ajautuneet kauas toisistamme. Halusin ymmärtää Marin juuria ja vasta löytynyttä vielä haurasta identiteettiä. Kutsuin avukseni taiteessani minut mahdollisuuksien maailmaan kuljettavat kissat ja niinpä matkustimme öisin unessa Sevettijärven rantaan keskustelemaan saamelaisuudesta. Syntyi kirjoitus Seitsemän yötä Sevettijärvellä ja tämä teos.
Ihminen tarvitsee juuret.
Elämä vaatii tekoja.
Ihmissuhteet tarvitsevat hoitamista.
Kurkota kohti rakastavaa kättä.
Identiteetin etsiminen, sen löytäminen pala palalta ja juurien vahvistaminen on elämänmittainen tehtävä etenkin heille, joiden juuret on katkaistu heiltä kysymättä ja heidän tietämättään.
Olen ystävästäni ja hänen tekemästään huikeasta matkasta kohti saamelaisuuden sisintä onnellinen. Sydämeni pakahtui ylpeydestä, kun näin hänet perinneasussa, arkana, saanko. Kyllä, se olet sinä.
Ystäväni on löytänyt tien kotiin.
Anja Sollas (s.1963) on kuopiolainen taiteilija, joka kuvaa teoksissaan mielikuvituksellista mahdollisuuksien maailmaa eläinhahmojen kautta.
11 Šaamšiǩ, Kolttavaimon päähine
Sámi Hustler
12 Tuärrmõš, Taistelu
Sámi Hustler
Sámi Hustler on kolttasaamelainen taiteilija, joka haluaa töillään tuoda esille koltansaamen kieltä ja kulttuuria sekä saamelaisten kohtaamaa syrjintää. Taiteilijanimellä toimivan nykytaiteilijan sekatekniikalla toteutetut työt ottavat kantaa ajankohtaisiin asioihin, kuten kaivostoimintaan ja sen vaikutuksista luontoon.
Tiedustelut teoksista: saamihustle@gmail.com
13 Tuõddri Pee´rel, Tunturin helmet -valokuvanäyttely
Saamelaisnuorten taidetapahtuma 2012. Kuvassa Sevettijärven koulun oppilaat.
14 Flamingo
Kaipuu ikuiseen kesään. Karibianflamingo elää ilmastossa, jossa ei ole dramaattisia päivän pituuden vaihteluita. Maalauksessa flamingo on eksynyt väärään ympäristöön.
15 Kissanpentu ja avautuvat kirsikkapuun kukat
Mitä haluan elämän olevan.
16 Abstrakti
Kärsimys. Miten koen elämän ja mitä elämä on ollut. Yksinäisyys ja ahdistus ovat läsnä elämässäni. Yhteisössä yleisesti hyväksyttyinä pidetyt puheenaiheet ja arvot saattavat aiheuttaa jollekin toiselle ahdistusta. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.
17 Revontulet
Revontulet ovat yksi upeimmista asioista maailmassa. En koskaan kyllästy katsomaan revontulia. Korona on joskus myös ystävä ja voi ilahduttaa. Parasta pandemia-aikana oli nähdä yläilmojen koronan eli Auringon koronan purkauksista syntyneiden aurinkotuulten aiheuttamat revontulet kotini ikkunasta Helsingissä.
14–17
Katariina Lumisalmi 2011
Katariina Lumisalmi on opiskelija matemaattisluonnontieteellisessä tiedekunnassa. Yhdenvertaisuus on Lumisalmelle tärkeä asia kuten myös se, että jokainen saa itse määrittää oman identiteettinsä ja tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Musiikki ja laulaminen ovat hänelle tärkeimmät ilmaisukeinot. Lumisalmi maalaa akryyliväreillä ja rakastaa värejä ja kauneutta, luontoa ja kissoja. Hän harrastaa valokuvaamista ja haluaa oppia lisää luontokuvauksesta. Viimeksi hän inspiroitui kuvaamaan avautuvia kirsikankukkia. Se näkyy hänen taiteessaan.
18 Veden maisema
Erja Wiltse
Sekatekniikka kankaalle 2021
19 Kelo
Erja Wiltse
Öljy ja tussi kankaalle 2017
Tiedustelut teoksista: erja.taskinen@icloud.com
Erja Wiltse on kolttasaamelainen taiteilija. Hänen elämänsä alkoi perinteisellä kolttatilalla, Inarin Keväjärvellä, jossa hän viihdytti itseään piirtämällä sarjakuvia. Myöhemmin hän jatkoi kuvataideopintojaan kuvataidelukiossa Rovaniemellä. Henkilökohtaiset tragediat värittivät hänen nuoruuttaan ja hän etsi itseään ja taiteellista suuntaansa pitkän aikaa.
Vuonna 2017 Erja Wiltse muutti Yhdysvalloista takaisin Suomeen. Kotiinpaluun jälkeen hän ottanut kolttasaamelaista kulttuuria takaisin itselleen tavalla, joka hänelle sopii. Wiltse tekee töitä kuvittajana ja graafikkona, ja hänen mielekkäimmät toimeksiantonsa luovat värikästä esteettistä ilmettä Saamenmaalla työskenteleville toimijoille. Hänelle kolttasaamelaisuus on osa hänen monista palasista koostuvaa identiteettiä.
Wiltsen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu jonkun koulun käyminen, keskeneräisten käsitöiden loppuun tekeminen ja syksyllä sienestäminen.
20 Lempeyden silmä, The eye of gentleness 2021
Heidi Gauriloff
Akryyli, helmikirjonta kankaalle
21 Pohjolan tytär, Tââ’v Nijdd, The Daughter of the North 2018
Heidi Gauriloff
Akryyli, helmi- ja tinalankakirjonta kankaalle
Tiedustelut teoksista: heidi.j.gauriloff@gmail.com
Tuõddri Peeʹrel, Tunturin helmet -valokuvanäyttely
Valokuvaajat: Tanja Sanila, Tarja Sanila, Katja Sanila
22 Sää’mmääccaǩ, kolttasaamelainen helmikoristeinen verkatakki
Kolttasaamelaisen miehen verkatakki, määccaǩ tai sää’mmääccaǩ on kehitetty viime vuosikymmeninä kolttasaamelaisen miehen edustusasuksi. Malli on kolttasaamelainen mukaelma muiden saamelaisryhmien takista ja sen koristeet tehdään kolttasaamelaiseen tyyliin helmikirjailuina.
23 Šaamšiǩ da pee ́rvesǩ, kolttasaamelainen vaimonpäähine ja neidonpäähine
Kolttasaamelainen pukuperinne on kaunista, värikästä ja sisältää omaleimaista symboliikkaa. Tunnusomaisin piirre kolttasaamelaisessa pukeutumisessa ovat koristeellinen helmikirjailu, jota käytetään puvuissa, päähineissä, vöissä ja muissa asusteissa.
Kuvassa monen sukupolven kolttasaamelaisia naisia. Kolttasaamelaisen naisen kruunu on šaamšiǩ, vaimonpäähine, joka on vaikuttava käsityön taidonnäyte, jonka enää hyvin harva osaa valmistaa.
Vasemmalla olevalla nuorella naisella on päässään neidonlakki eli pee ́rvesǩ, jonka tyttö saa rippikouluiässä ja käyttää sitä siihen saakka, kun menee naimisiin. Tytön päähineessä ei ole lippaa eikä lakea, vaan korkea panta, joka sidotaan satiininauhoilla päähän. Lakki peitetään perinteisesti huivilla, mutta nykyään nuoret ja nuoret aikuiset haluavat käyttää lakkia myös ilman huivia.
Kolttasaamelaisen naisen leskenlakki, po ́vdneǩ (ei kuvassa) on umpinainen verkalakki, joka on koristeltu vaatimattomammin kuin vaimonlakki. Leskenlakin kanssa käytetään perinteisesti huivia.
24 Sisnasta eli parkitusta poronnahasta valmistetut työkalupussit
Pussin vahvikkeena käytetään männynjuuripunosta pussin alaosassa.
25 Kannelliset männyn juuresta tehdyt purnukat
26 Peä´ssruučč, tuohikori
Koivun tuohesta valmistettu säilytysastia, johon voi kerätä esimerkiksi marjoja.
27 Vuä ́ddzääpneǩ, puunjuuresta punottu rintakoru
Perinteisin menetelmin valmistettu nykyaikainen risku eli rintakoru koivunjuuresta.
28 Šaamšiǩ, kolttasaamelaisen vaimon päähine
Kolttasaamelaisen käsityön vaativin taidonnäyte, jonka tekijät ovat vuosien mittaan harvenneet. Vaimonlakki on punaista verkaa ja siinä on kruunumainen lippa ja näyttävä helmikirjonta. Lakki peitetään perinteisesti huivilla kodin ulkopuolella liikuttaessa.
29 Peʹsserpuäǥǥanj, helmikirjailtu vyö
30 Peʹsserlaukk, helmikirjailtu laukku
Parkitusta hauen nahasta valmistettu käsilaukku helmikirjailuin.
31 Sääm´rään, kolttaraanu
Nasti Sverloff opettamassa perinnetaitoa eteenpäin. Perinteinen kolttasaamelainen raanu kudotaan pystykangaspuilla.
32 Trii ́viǩ
Kolttasaamelaisen naisen talvipäähine, jota kutsutaan myös ajolakiksi. Pyöreässä lakissa on lämmin turkisvuori, turkisreunus ja verka on helmin koristeltu.
33–40 Joutsenjärven kansan kasvot
Pertti Hissa
valokuvat
Digitaaliset teokset
Isolla näytöllä:
Ville-Riiko Fofonoff
valokuvia
Pienellä näytöllä:
Kolttakulttuurisäätiön Kielipesästä kouluun -hankkeen Jeälas sääʹmǩiõll! Eläköön koltansaame!-piirustuskilpailun palkitut työt
Kielipesästä kouluun – kolttasaamelaisten lasten omakielinen koulupolku -hanke järjesti Jeälas sääʹmǩiõll! (Eläköön koltansaame!) -piirustuskilpailun koltansaamen kielipesien lapsille sekä kaikille koltansaamen opiskelijoille peruskoulusta lukioon 4.2.2022–4.3.2022.
Piirustuskilpailussa oli neljä sarjaa: I sarja: kielipesä-eskarit, II sarja:1.–3. luokka, III sarja: 4.–6. luokka ja IV sarja: yläaste/lukio. Kilpailuun osallistui yhteensä 13 työtä ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta sarjasta, yläasteelta ja lukiosta osallistujia ei ollut.
Teemana piirustuskilpailussa oli koltansaamen kieli:
miksi koltansaamen kielen puhuminen, opiskelu, kirjoittaminen, laulaminen tai esimerkiksi lukeminen on hauskaa tai miksi itse tykkää ja haluaa opiskella tai puhua koltansaamea. Tekniikka työssä oli vapaa.
Piirustuskilpailun taiteilijat:
Ǩiuʹrrel Kiureli Harju, 5 eeʹǩǩed/vuotta. Čeʹvetjääuʹr ǩiõllpieʹss Kuuskõõzz, Sevettijärven kielipesä Kuuskõõzz
Iina Kekäle, 7 eeʹǩǩed/vuotta. Čeʹvetjääuʹr škooul, ouddškooul, Sevettijärven koulu, esikoulu
Sira Fofonoff, 9 eeʹǩǩed/vuotta. Âʹvvel vueʹllškooul, 3. klass, Ivalon ala-aste, 3. luokka
Malla Multasuo, 9 eeʹǩǩed/vuotta. Âʹvvel vueʹllškooul, 3. klass, Ivalon ala-aste, 3. luokka
Sara Ronkainen, 9 eeʹǩǩed/vuotta. Âʹvvel vueʹllškooul, 3. klass, Ivalon ala-aste, 3. luokka
Miila Multasuo, 7 eeʹǩǩed da Tiitus Kalja, 7 eeʹǩǩed. Âʹvvel vueʹllškooul, 1. klass, Ivalon ala-aste, 1. luokka
Saana Talvitie, 8 eeʹǩǩed/vuotta. Čeʹvetjääuʹr škooul, 2. klass, Sevettijärven koulu, 2. luokka
Agafia Olga Aini ʼKaneliʼ Niemenmaa, 8 eeʹǩǩed/vuotta. Čeʹvetjääuʹr škooul, 1. klass, Sevettijärven koulu, 1. luokka
Anette Aikio, 8 eeʹǩǩed/vuotta. Čeʹvetjääuʹr škooul, 2. klass, Sevettijärven koulu, 2. luokka
Emmi Korhonen, 9 eeʹǩǩed/vuotta. Čeʹvetjääuʹr škooul, 3. klass, Sevettijärven koulu, 3. luokka
Minttu Kiviniemi, 7 eeʹǩǩed/vuotta. Âʹvvel vueʹllškooul, 1. klass, Ivalon ala-aste, 1. luokka
I sarjan (kielipesä-eskarit) voittajaksi valikoitui Sevettijärven kielipesän Ǩiuʹrrel Harjun taideteos. Ǩiuʹrrelin teos on tarinallinen, ja siinä on elävästi kuvailtu, kuinka koltansaame on osa päivittäistä elämää. Työssä on myös paljon hienoja yksityiskohtia, jotka täydentävät kuvan tarinaa.
”Täʹst lij Čeʹvetjääuʹr siid kueʹtt, koʹst Ǩiuʹrrel lij jeällam ǩiõllpieʹzz taaurõõžži- da hoiʹddjeeʹjivuiʹm. Kaartâst kuâsttai siid kuäʹđ lââʹssen Ǩiuʹrrel, taaurõš da hoiʹddjeei. Õhtt taaurõš lij vueʹđđmen. Kuäʹđ âʹlnn lij låʹdd.
”Sääʹmǩiõll lij pueʹrmõs ko vuäitt särnnad tiõrv da kaampâr, tõk lie pueʹrmõs sääʹn”, säärnai Ǩiuʹrrel.”
”Tässä on Sevettijärven kylän kota, jossa Kiureli on käynyt kielipesäkavereiden ja kielipesän hoitajien kanssa. Kuvassa näkyy kylän kodan lisäksi Kiureli, kaveri ja hoitaja. Kodan päällä on lintu.
”Koltan kieli on paras, kun voi sanoa tiõrv ja kaampâr, ne ovat parhaat sanat”, sanoi Kiureli.