Infoa kolttasaamelaisista
Kolttasaamelaiset
Kolttasaamelaiset ovat toisen maailmansodan seurauksena menettäneet perinteiset kotiseutunsa Kuolan niemimaan itäisiltä alueilta. Kolttasaamelaisten ikiaikainen asuinalue oli jakaantunut seitsemään kylään eli siidaan. Jäämeren rannalla sijaitsevat siidat olivat Näätämö, Paatsjoki, Petsamo ja Muotka, sisämaassa etelämpänä sijaitsivat jokien varsilla Suonikylä, Nuortijärvi ja Hirvas. Kolttasaamelaiset olivat alueen alkuperäisasukkaita, jotka elivät vuotuiskiertoon perustuvaa elämää. Vuotuiskierto pohjautui kalastukseen; perheet ja suvut kiersivät sukualueillaan kevät-, kesä-, syys- ja talvipaikkojen välillä. Poronhoitoa harjoitettiin osana vuotuiskiertoa.
Petsamon seutu kiinnosti muitakin. Alueelle siirtyi asukkaita Venäjältä, Karjalasta, Suomesta, Norjasta, jopa Komista. Muualta tulleet kavensivat alkuperäisasukkaiden elintilaa ja haittasivat kolttasaamelaisten perinteistä elämäntapaa niin, että 1900-luvulle tultaessa enää vain suonikyläläiset asuivat alueellaan perinteisen vuodenkiertoon perustuvan puolipaimentolaisen elämäntavan mukaan.
Ensimmäinen maailmansota (1914-1918) ulottui kolttasaamelaisten elämään ja muutti sitä pysyvästi. Vuoden 1920 Tarton rauhan viivasuora raja jakoi alkuperäiskansan maat kahtia Korvatunturilta Barentsin meren rannalle Vaitolahteen saakka. Neuvosto-Venäjän puolelle jäi Muotkan, Nuortijärven ja Hirvaan kylät sekä siivu Suonikylän länsilaidalta. Väkivalloin tehdyn aluejaon seurauksena suonikyläläisten talvikylä jäi rajan taakse, samoin kuin ystävät ja sukulaiset naapurikylissä.
Petsamo kuului itsenäistyneelle Suomelle vuosina 1920-1944. Eksoottinen pohjoisen alue kiinnosti niin matkailijoita, retkeilijöitä, tutkijoita kuin uudisasukkaitakin. Rakennettiin tie Jäämerelle saakka ja valloittajien muuttoliike Petsamon suuntaan kiihtyi. Kolttasaamelaisten elinalue kutistui entisestään ja kolttasaamelainen kulttuuri, tavat ja koltansaamen kieli joutui törmäyskurssille länsimaisen kulttuurin kanssa. Suomalaiset tulivat Petsamoon pelastajan elkein, tuomaan sivistystä ja edistystä erämaan asukkaiden keskelle. Sen ajan eurooppalainen rotuoppi jaotteli ihmiset radikaalisti eri kasteihin. Kolttasaamelaisia, kuten muitakin saamelaisia, pidettiin alkukantaisina ja suomalaisia huomattavasti alempiarvoisempana rotuna. Tien tuomat valtasivat alaa ja erityisesti kolttasaamelaisten merikalastusalueita menetettiin uudisasukkaille.
Suomen herruus Petsamossa kesti vain 24 vuotta, mutta sillä oli laajamittaiset vaikutukset erityisesti alueen väestön keskuudessa. Seutu oli suomalaistunut ja ennen enemmistönä olleet kolttasaamelaiset ja venäläiset jäivät vähemmistöksi. Kouluja perustettiin ja kolttasaamelaisia lapsia opetettiin suomalaisen opettajan johdolla lukemaan ja laskemaan, suomeksi. Luterilainen uskonto alkoi levitä vahvasti ortodoksiselle alueelle.
Talvisodan syttyessä vuonna 1939 kolttasaamelaiset pakotettiin muiden mukana evakkoon kotiseuduiltaan. Kolttakylät jakaantuivat evakkomatkoille eri suuntiin, suonikyläläiset lähetettiin Tervolaan ja Paatsjoen saamelaiset naapurivaltion puolelle Norjaan. Petsamonkyläläiset jäivät sodan jalkoihin ja joutuivat evakuoiduiksi Neuvostoliiton puolelle, keskelle Kuolan niemimaata.
Jatkosodan syttyessä vuonna 1944 evakuoitiin taas; tällä kertaa Petsamon kolttasaamelaiset kyyditettiin alueen muun väestön kanssa Pohjanmaalle, Kalajoen ja Oulun seudulle. Evakkoajat koettelivat kolttasaamelaisia rajusti. Olosuhteet olivat huonot, nähtiin nälkää, taudit ja sairaudet vainosivat sotapakolaisia. Moni kolttasaamelaisista jäi evakkotaipaleelle, ja ne, jotka palasivat, eivät koskaan enää päässeet kotiin. Petsamo oli menetetty sodassa Neuvostoliitolle. Kolttasaamelaiset tuotiin evakosta Inarin kunnan itäosiin Nellimiin, Raja-Jooseppiin ja Ivalon alueelle lopullisia sijoituspaikkoja odottamaan. Suonikyläläisille seudut olivat lähellä menetettyjä kotiseutuja, mutta kuitenkin niin lopullisen kaukana. Kolttasaamelaiset jätettiin pärjäämään väliaikaisille asuinseuduille viideksi vuodeksi. Vuoden 1949 tienoilla Petsamonkylän kolttasaamelaiset sijoitettiin Nellimin alueelle, Paatsjoen kolttasaamelaiset Keväjärvelle Ivalon kupeeseen ja suonikyläläiset asutettiin Sevettijärven ja Näätämön alueelle. Sopeutuminen uusille kotiseuduille oli alkanut, mutta juuret ja sydän olivat edelleen vanhoilla seuduilla.
Tänä päivänä kolttasaamelaiset elävät kolmen valtion alueella, Suomessa, Norjassa ja Venäjällä. Kolttasaamelaisia on yhteensä noin reilu tuhat, 600-700 Suomessa, 150 Norjassa ja 200-250 Venäjällä. Koltansaamen kieli luokitellaan vakavasti uhanalaiseksi kieleksi ja sitä puhuu noin vajaata 300 henkilöä. Koltansaamen kieli tarvitsee nopeita elvytystoimia, jotta se säilyy elävänä myös tuleville sukupolville.